On jo kaksi viikkoa mennyt kun palautin helsingin kuvataideakatemian ennakkotyöt ja koko loppuelämäni ratkaiseva kirje pitäisi tulla huomenna. Kirje, joka kertoo, että pääsen kuvataideakatemian pääsykokeisiin. Sitä minä odotan palavasti. Hikoilen, itken ja nauran. Odotan. Mikään ei tietenkään ole varmaa, mutta pakko on yrittää tsempata ja uskoa siihen, että pääsen pääsykokeisiin. Toki monet hakevat kolme tai viisikin kertaa, että pääsevät taidealalle. En voi muuta kuin uskoa siihen, että minä olisin tarpeeksi uniikki, ihmeellinen ja taianomainen, jotta pääsen rakastamalleni alalle opiskelemaan. Minä odotan.

odottamisen sietämätön keveys